30.10.2017

Keskivartalon tilanne raskauden jälkeen

Kuten aikaisemmin kirjottelinkin, tämän hetken liikuntatavoite on saada keskivartalo ja lantionpohja vahvaksi raskauden ja synnytyksen jälkeen. Olin alun perin ilmottautunut synnyttäneille tarkoitettuun treeniryhmään mutta ilmottautuneita ei tullut tarpeeksi ja ryhmä peruuntui. Eka sapetti mutta sitten päätin otttaa itselleni puoleksi vuodeksi PT:n, joka on erikoistunut työskentelemään synnyttäneiden kanssa. Ja jo ekan tapaamisen jälkeen voin sanoa, että kyllä kannatti!

Ensimmäisellä tapaamisella keskivartalon tilanne ultrattiin ja lisäksi PT tunnusteli lihasten toimintaa. Tilanne oli ihan ok mutta parannettavaakin löytyi. Erkauman leveys on tällä hetkellä 1,6-2,6 cm ollen kapeimmillaan navan alapuolella ja leveimmillään rintalastan alapuolella. Synnyttäneillä alle 2 cm on jo hyvä tilanne eikä erkauma välttämättä koskaan palaudu ihan täydellisesti. Vaikka erkaumaa ei siis ihan hirveästi enää olekaan, on vatsalihasten välissä oleva jännesauma vielä löystynyt ja syvät vatsalihakset ovat heikot. Sainkin kotiläksyksi aktivoida syviä lihaksia ja "tiivistää" jännesaumaa. Olin jo aktivoinut poikittaista vatsalihasta sairaalasta saatujen ohjeiden mukaisesti mutta keskivartalon yläosa oli jäänyt huomioimatta. Varmasti osittain tästä syystä erkauma olikin yläosassa suurempi. Lopuksi vielä katsottiin puolieroja käsissä ja jaloissa, lantion asentoa ja lapatukea.

Tällä hetkellä keskivartalo on vielä liian heikko esimerkiksi juoksuun eli juoksu saa vieläkin odottaa vaikka se niin kivalta tuntuikin. Olen silti onnellinen, että erkauman ja keskivartalon tilanne on nyt tsekattu perinpohjin ettei liian nopeasta paluusta rankkoihin treeneihin aiheudu mitään vahinkoa. Jälkitarkastuksessa puolitoista kuukautta sitten lääkäri nimittäin antoi luvan jo pikkuhiljaa liikkua kuten ennen raskauttakin. Onneksi en niin tehnyt.

Olin niin fiiliksissä käynnin jälkeen! Ensinnäkin se, että sain tunnin ihan omaa aikaa ilman vauvaa (joka ei meinaa huolia tuttipulloa, joten äidin oma aika on suunniteltava tarkoin). Lisäksi oli ihanaa keskittyä tunnin ajan vain omaan napaan (kirjaimellisesti) eikä keneenkään muuhun. Mutta kaikkein huipuinta on, että pääsen taas liikkumaan! En malta odottaa seuraavaa treenikertaa!
Kolme vuotta sitten ei ollut erkaumasta tietoakaan

18.10.2017

Hyvä fiilis!

Vihdoinkin oma kroppa alkaa tuntumaan raskauden ja synnytyksen jäljiltä siltä, että se vois joskus vielä tuntua normaalilta! Välillä epätoivo on kolkutellut takaraivossa, että noinkohan sitä omaa olotilaa saa koskaan takas mutta nyt suunta on selvästi oikea ja fiilis on hyvä - jos ei suorastaan loistava!

Suurin syy tähän iloiseen olotilaan on epäilemättä se, että mä juoksin eilen viis kilometriä! No okei, hölkkäsin kävelypätkien välissä ja kävelyä oli suurin osa matkasta. Miten olinkaan kaivannut sitä tunnetta, kun hengästyy ja tulee hiki! Eikä pikkupätkien juokseminen ollut ollenkaan niin rankkaa kuin pelkäsin. Eli joo, se olin minä, kun hölkkäsin eilen hymy perseessä ja auringon kanssa kilpaa loistaen!
Jeti arvosti nopeutunutta lenkkivauhtia

Uskaltauduin juoksemaan, koska keskivartalosta alkaa löytyä jo tukea. Haluan kuitenkin pelata varman päälle ja siksi otin itselleni PT:n, joka on erikoistunut lantionpohja- ja keskivartaloasioihin. Tästä kirjottelen varmasti vielä lisää kunhan päästään alkuun.

Kaiken hyvän lisäksi rohkenin juoksuttamaan koiria läskipyörällä. Kun oma kroppa tuntui löysältä eikä kehonhallintaa ollut nimeksikään, en uskaltanut lähteä seikkailemaan. Olen nyt pari kertaa käynyt koirien kanssa pyöräilemässä ja onhan se tehnyt hyvää - niin koirille kuin mullekin. Koska karvakorvat voivat keksiä mitä tahansa, kuskin täytyy olla koko ajan hereillä. Siinä ei ehdi miettimään vauvaa eikä mitään muutakaan eli toimii erittäin hyvin päätä tyhjentävä treeninä. Pääsin vasta nyt ekaa kertaa testaamaan fatbikea ja onhan sillä mukava mennä. Pyörällä pääsee niin pehmeällä hiekkatiellä kuin soisemmallakin pätkällä. Erittäin hyvä ostos siis!
Sävy sävyyn! Märällä kelillä piti laittaa pleksit suojaamaan kuralta.


Mutta kaiken kruunaa tuo rakas ihmislapsi, joka on tällä viikolla alkanut juttelemaan. Tai ainakin mölisemään maailman söpöimmällä tavalla. Kyllä äiti on taas onnellinen :)

11.10.2017

Äitiyttä koko rahalla

Eilen oli päivä, kun sain äitiyttä ihan koko rahalla. Mies oli työreissussa, joten me oltiin poikien kanssa koko päivä keskenämme. Lähdin hyvillä mielin lenkittämään koiria, kun ajattelin, että nehän on väsyneitä kun on kolmena päivänä juoksutettu läskipyörällä. Noh, Jeti kiskoi koko lenkin ajan ja häkkiin päästyään alkoi jyrsimään koppia. 

Poika puolestaan heräsi heti kun vaunut pysähtyivät lenkin jälkeen. Olin elätellyt toiveita päiväunista mutta turhaan. Iltapäivällä ei ihmislapselle kelvannut kuin syli, puklua tuli kymmenen minuutin välein ja väsy painoi sekä äitiä että poikaa. Lopulta mentiin yliväsymyksen puolelle eli poika karjui pää punaisena, mikä sai koirat ulvomaan. Vesilasikin siinä kaatui. Ja sitten löysin Jetiltä punkin. Mies on meidän perheen ötökkävastaava (koska hyi!) mutta eihän se auttanut kuin soittaa äitille (koska äiti aina tietää, mitä pitää tehdä) ja kaivaa pinsetit esiin. Onneksi ällötys lähti irti eikä Jeti pistänyt pahasti hanttiin.

Tässä vaiheessa totesin, että päivä voi vain parantua ja onneksi niin tapahtuikin. Sain kylään vertaistukea, poika nukahti kantoreppuun ja koirat rauhoittuivat. Ja illalla muistin, että repussa on suklaata. Aaaah!

Eli mitä tästä opimme? Älä vaihda vaatteita turhan usein, koska seuraava puklusatsi on jo tulossa. Kantoreppu pelastaa, kun et jaksa enää kanniskella lasta sylissä. Älä lopeta valkosipulin antamista koirille ennen kuin maa on jäässä ja punkit varmasti kuolleita. Kun oikein ahdistaa, turvaudu vertaistukeen, mieluiten toiseen äitiin. Sillä kun itsellä vastustaa, helpottaa kummasti kun kuulee, että niin vastustaa muillakin. Ja jos hyvin käy, unohdat omat huolet ja väsymykset, kun kaivatte yhdessä vilkkaan kaksivuotiaan nenästä vessapaperia. Ja tärkein kaikista, pidä huoli että talosta löytyy suklaata. Kyllä se siitä.
Koska onhan ne ihania!

2.10.2017

Takaisin kuntoon raskauden jälkeen

Syksy on aina ollut mulle se vuoden kääntökohta, koska silloin oli aika palata opiskelujen pariin. Syksyllä sai uuden kalenterin, valittiin vuoden kurssit ja ennen kaikkea sai vihdoin tulevan talven jumppakalenterin. Kesäisin liikunnat oli kevyempää mutta syksyllä into liikkumisen pariin oli aina kova. Ja eka jumppa tuntui joka syksy yhtä kamalalta!

Nyt synnytyksen jälkeen fiilis on vähän sama: kesä on tsillailtu kevyesti raskaana ja vihdoinkin on aika palata tositoimiin! Eli tässä mun suunnitelma, kuinka aion päästä taas kuntoon raskauden jälkeen.

Tärkeintä on ensin saada lantionpohjanlihakset takaisin toimintakykyisiksi. Lantionpohjanlihaksista meuhkataan nykyään mediassa paljon ja ihan syystä! Vasta synntyksen jälkeen aloin todella ymmärtämään, kuinka tärkeä osanen onkaan kyseessä. Lantionpohjalihakset ovat yhteydessä myös keskivartalon lihaksiin ja lonkankoukistajiin, joten jos tämän alueen lihakset sakkaa, niin ongelmia on tiedossa.

Seuraava tavoite on saada kesvartalo vahvaksi. Mulla on aina ollut huono ryhti ja raskauden myötä se tuntuu vain huonontuneen. Nyt on viimein aika keskittyä todenteolla vahvistamaan keskivartaloa, sillä se vaikuttaa kaikkeen liikkumiseen. Olen treenannut lantionpojaa ja aktivoinut syviä vatsalihaksia päivittäin mutta muuten keskivartalon lihaksia en ole vielä uskaltanut alkaa treenata. Jälkitarkastuksessa pari viikkoa sitten vatsalihasten erkaumaa oli vielä pari senttiä jäljellä. Ilmottauduinkin pienryhmävalmennukseen, missä keskitytään juuri lantionpohjan ja keskivartalon vahvistamiseen. Valitettavasti ryhmä peruuntui ja nyt mietin, mitä keksin tilalle. Haluaisin kuitenkin ammattilaisen apua tässä tärkeässä asiassa. Olin aika pettynyt jälkitarkastukseen, sillä lääkäri ei olisi edes tarkistanut vatsalihasten erkaumaa ellen olisi pyytänyt.

Muuttuneen kehonkoohtumuksen myötä kroppa tuntuu pehmeältä vaikka paino on lähestulkoon jo raskautta edeltävissä lukemissa. Ei mua olisi koskaan voinut lihaskimpuksia sanoa mutta nyt ne vähäisetkin lihakset ovat hävinneet. Olenkin vähitellen ottanut viikko-ohjelmaan pari haastavampaa joogaa tai lihaskuntotreeniä. Treenit ovat vielä tosi lyhyitä (10-30 min) mutta ai että tuntuu kivalta vähän haastaa kroppaa! Salille ei ainakaan vielä ole hinkua ja kun lähtötaso on mitä on, luulen, että kotitreenit riittää alkuun oikein hyvin. Ohjelmassa pysyvät myös kehoa huoltavat joogat ja venyttelyt.

Olen tosi onnellinen, että pystyin kävelemään ihan raskauden loppuun saakka. Siitä huolimatta ensimmäisillä vaunulenkeillä lisäpainon ja heikentyneen hapenottokyvyn kyllä huomasi mutta nopeasti kunto lähti taas paranemaan. Tavoitteena on käydä kävelemässä lähes päivittäin jo senkin takia, että ulkoilma saa väsyneen ja nuutuneen olon niin paljon reippaammaksi.

Juoksu on se laji, mitä oon kaivannut eniten. Muutama päivä synnytyksen jälkeen näin unta, että olin kaverin kanssa juoksemassa. Se oli eka lenkki synnytyksen jälkeen ja juostiin heti 8 km. Ei ehkä tuu tapahtumaan... Nyt toipuminen on edennyt sen verran, että olen testannut juoksua muutaman kymmenen metrin matkoja mutta keskivartalo ja lantionpohja ei tunnu vielä tarpeeksi vahvalta, joten juoksu saa vielä odottaa. Eniten juoksusta kaipaan sitä, että pääsen koirien kanssa poluille juoksemaan. Mikään ei voita sitä tunnetta kun saa koiran kanssa päästellä menemään polkuja pitkin!

Juoksun suhteen alkuun tavoitteena on siis vain päästä juoksemaan mutta myös pidemmän aikavälin tavoite on asetettu. Ensi kesänä aiomme kaverin kanssa juosta polkupuolimaratonin! Se tuntuu tässä kohtaa isolta urakalta kun kunto raskauden jäljiltä on mitä on ja juoksutaukoakin taitaa tulla lähemmäs vuosi. Lisäksi mun pisin juoksulenkki ikinä on noin puolet puolikkaasta. Mutta onneksi tässä on aikaa ja tuntuu ihan mukavalta ottaa äitiyslomalle tällainen pikku projekti.

Koska juoksu odottaa vielä vahvempaa keskivartaloa, niin aerobisen kunnon parantamiseksi otetaan muut keinot käyttöön. Ostettiin keväällä fatbike, joten sillä olisi tarkoitus lähteä nostamaan kuntoa ennen juoksua. Ja parasta on, että fatbikella pääsee metsään ja poluille! Ja jos käy liian raskaaksi niin aina voi ottaa koirat vetoavuksi.

Joten tässä tiukka suunnitelma hyvän kunnon ja reippaan olon saavuttamiseksi! Eikös se olekin niin, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty...?

1.9.2017

Viikon liikkumiset - kuusi viikkoa synnytyksestä

Tänään synnytyksestä on kulunut kuusi viikkoa. Oma olo alkaa univelkaa lukuunottamatta olla jo ihan mukava ja olenkin palaillut liikkumaan. Satunnaiset vaunukäppäilyt aloitin 2,5 viikkoa synnytyksen jälkeen mutta vasta pari viikkoa sitten oma olo alkoi olla niin hyvä, että pystyin tekemään vähän pidempiä lenkkejä. Kävelyn lisäksi olen uskaltanut venytellä ja joogailla kevyesti, raskaammat treenit saavat vielä odottaa.

Uusi viikko aloitettiin 7 km vaunulenkillä. Rakastan tätä vuodenaikaa, kun päivät on vielä aurinkoisia ja lämpimiä mutta syksy tuoksuu jo. Illalla vielä pikavenyttelyt pojan iltatankkauksen lomassa.

Tiistaina kävelin taas reilun 7 km lenkin. En uskalla ottaa molempia koiria vaunujen kanssa, joten ensin käyn toisen kanssa ja sitten toisen kanssa. Yksitellen vaunulenkkeily sujuu jo ihan hyvin, mitä nyt välillä täytyy loikata ojaan pyydystämään myyriä.

Imetys ja huonot nukkuma-asennot (120 cm leveä sänky on nyt virallisesti todettu liian kapeaksi meille kolmelle) ovat laittaneet kropan ja erityisesti niskat totaalijumiin. Asian korjaamiseksi ostin taas Yogaian jäsenyyden. Tähän elämäntilanteeseen sopivat erityisen hyvin lyhyet venyttelyt ja kevyet joogat. Tiistaina tein 20 minuutin niska-hartiavenyttelyn ja tuntui kuulkaas hyvältä! Tai siis ensin tuntui pahalta kun joka paikka on jumissa mutta jälkikäteen olo oli tosi hyvä. Oli myös kiva saada hetki aikaa ilman vauvaa, joka viihtyisi koko ajan sylissä.

Huonosti nukutun yön jälkeen ajattelin keskiviikkona käydä vain pikaisesti happihyppelyllä mutta ulkoilma virkisti niin, että kävelin kuitenkin 5,5 km. Jetin kanssa tutkittiin läheisen joen rantaa ja totesin, että meidän lenkkimaastoihin ei mitkään kätevät kaupunkirattaat sopisi vaan kulkupelin täytyy olla maastokelpoinen.


Torstaina oli vauvan ensiesittelyn vuoro sekä mun että miehen työpaikalla. Muut liikunnat jäi mutta vauvan kanniskelu turvakaukalossa käy treenistä, kun lihakset tuntuvat jääneen synnytysosastolle.

Syyskuu alkoi hyvin syksyisissä fiiliksissä, kun vettä satoi kaatamalla. Onneksi saatiin pojan kummitäti lenkkiseuraksi, jolloin vesisadekin unohtui. Huomattiin, että yksi oleellinen hankinta vauvaa varten oli jäänyt ostamatta. Onneksi rinkan sadesuoja toimi hyvin hätävarasadesuojana myös vaunuissa.

Olen ollut hyvin tiukka koirille, että vaunujen kanssa ei saa vetää. Nyt koulutus alkaa tuottaa tulosta. Naapurikin oli huomannut eron autolla ohi ajaessaan ja sain viestin, missä ihasteltiin, kuinka hienosti Jeti kulki hihnassa. Illalla oli taas isän ja pojn laatuaikaa ja äiti sai joogata.

Lauantaiaamu oli tarpeeksi viileä koirien vetolenkille, joten mies käytti eka koirat fatbikella ja me hoidettiin vauvan kanssa jäähdyttelylenkit. Kun poika jatkoi vielä unia vaunuissa, ehdin tehdä vartin flow-joogan. Mies ja koiratkin puuhailivat pihalla, joten sain joogailla ylhäisessä yksinäisyydessä. Luksusta!

Sunnuntai kului kaulin kädessä karjalanpiirakkatalkoissa nimiäisiä varten. Illalla miesosasto otti unet ja mä sain taas joogata hetken ihan rauhassa. Siihen olikin hyvä lopettaa tämä viikko!

Viikon liikkumiset
Kävelyä 30,5 km, 6h 45 min
Venyttelyä 25 min
Joogaa 1 h 
Päivittäin lantionpohjatreeniä

Kiva liikuntaviikko siis takana. Mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa kaikille. Muistakaa nauttia näistä kauniista syyspäivistä :)