17.7.2017

Vauvantarvikkeiden hinnat

Vauvaa varten tarvittavien tuotteiden ympärillä pyörii melkoiset markkinat. Me päätettiin heti raskauden alussa, että ipana pärjää ihan hyvin käytetylläkin tavaralla. Tämä perusteltiin sillä, että tuntuu hullulta sijoittaa paljon rahaa tavaraan, jota tarvii hyvin lyhyen ajan. Lisäksi kierrätys on ekologisempaa kuin uuden tuottaminen ja ostaminen. Itseäni pelotti myös uusissa tavaroista (esim. vaunuista) mahdollisesti löytyvät kemikaalit. Järkeilin, että vanhemmista tavaroista myrkyt ovat kerenneet haihtua jo moneen kertaan.
Villasukkalähetys miehen mummolta

Näin ensikertalaisena oltiin melko pihalla siitä, minkälaisia ominaisuuksia tarvitaan eri vehkeiltä ja mitä mikäkin nimitys tarkoittaa. Esimerkiksi vaunujen heittoaisa sai miettimään, miksi vauva pitäisi singota ilmalennolle? Muutenkin vaunujen ominaisuuksien lukeminen aiheutti päänsäryn, ihan sama kuin lukisi listaa auton varustelutasosta. Siispä tärkeimpien ostosten kohdalla (vaunut ja turvakaukalo) marssittiin lastentarvikeliikkeeseen kyselemään, valittiin paras ja sitten etsittiin sama tuote Torista käytettynä. Vaunuissa päädyttiin useamman vuoden vanhoihin Emmaljungiin ja turvakaukalo on vajaan vuoden käytössä ollut Maxi-Cosi ja siihen Easy-Fix-jalusta.

Vaatteiden osalta on päästy todella helpolla, sillä miehen suvussa on kiertänyt jo useamman vuoden ajan vauvanvaatepaketti, jolla pitäisi pärjätä ainakin alkuun oikein hyvin. Kasvatin pakettia omalta osaltani ostamalla kaksi haalaria yöpuvuksi.

Ekologisuuden nimissä haluaisin käyttää pääasiassa kestovaippoja. Ostin tutulta 30 vaipan paketin, joka sisälsi useamman kokoisia vaippoja, imuja ja likaisten vaippojen säilytyspussin. Lisäksi ostin kirpparilta vielä muutaman pienen vaipan. Nyt kaapissa odottaa yhteensä 11 ihan pientä kestovaippaa ja niillä mennään niin kauan kuin puhtaita vaippoja ja vanhempien jaksamista riittää. Jos jompikumpi loppuu, siirrytään kertakäyttöisiin vaippoihin.

Kuitenkin halusin ostaa tiettyjä juttuja ihan uutena. Porin villasta ja peitteestä tilattiin villapatja ja -peitto. Ei kemikaaleja eikä muovia vaan aitoja luonnonmateriaaleja. Ja lisäksi Suomessa tehtyjä! Tilattiin muuten villapeitto myös itselle enkä vaihda sitä enää ikinä koskaan muovista valmistettuun peittoon.

Uutena ostettiin myös Tulan Free-To-Grow-kantoreppu. Uuteen päädyttiin siksi, että tämä malli tuli myyntiin keväällä eikä sitä siis ollut saatavilla käytettynä. Kyseinen malli haluttiin, koska siinä pystyy kantamaan ihan pientäkin vauvaa ilman lisäosia.

Muita hankittuja tykötarpeita ovat Lifefactoryn lasinen tuttipullo, harsot sekä lakanat ja pussilakana. Muuten kaikki tarvittava saatiin joko äitiyspakkauksen mukana tai ihanilta ystäviltä baby shower -lahjaksi. Lisäksi amme, vaipanvaihtoalusta ja sitteri saatiin ilmaiseksi.

Emmaljungan vaunut 340 € käytettynä Torista
Turvakaukalo ja jalusta 230,00 € käytettynä Torista
Brion pinnasänky 10,00 € käytettynä Torista
Vaatteet 19,00 € (lähes kaikki saatu sukulaisilta ja tuttavilta käytettyinä sekä äitiyspakkauksesta)
Kestovaipat (34 kpl) ja muut tykötarpeet 57,90 € käytettynä
Villapeitto, -patja ja patjan villainen suojus 202,50 € (löysin 10 %:n alennuskoodin, oikea hinta siis hieman kalliimpi)
Kantoreppu 117,00 €
Tuttipullo 18,90 €
Harsot 24,85 €
Lakanat 10,00 €
Pussilakana 36,95 € (piti saada Muumia)

Yhteensä rahaa on siis ennen vauvan syntymää palanut 1067,10 €. Äkkiseltään kuulostaa ihan hirmuiselta rahamäärältä mutta toisaalta oltaisiin voitu käyttää vieläkin enemmän. Pelkästään uudet vaunut maksavat tonnin, joten ehkä me on sittenkin päästy melko vähällä. Mielenkiintoista nähdä, puuttuuko meiltä jotain oleellista vai ollaanko ostettu jotain ihan turhaa!
Mikäli vauvalle ei kelpaa, niin Siku kyllä huolii!

14.7.2017

Äitiyslomalaisen ajatuksia

Äitiyslomaa on nyt takana kuukauden verran ja laskettu aika lähestyy. On ollut jännä huomata, kuinka oma mieli virittäytyy vähitellen vauvan tuloon. Ensimmäiset lomaviikot touhusin aamusta iltaan. Oli ehdottoman tärkeää saada nurmikko itämään, puut kasvamaan, terassit öljyttyä ja kivetys saumattua ennen ihmislapsen saapumista. Sadepäivinä siivosin maanisella vimmalla. Eihän vauva voi tulla jos pölyjä ei ole pyyhitty ja piha ei ole tiptop kunnossa!
Toripolliisi valvoo, ettei lomallakaan turhia vetelehditä

Nyt pahin puuhailuinto on onneksi laantunut ja mielikin jo rauhoittunut. Uskon, että tämä rauhoitumisvaihe ennen synnytystä on tarpeen. Totesinkin miehelle erään touhuvimmapäivän päätteeksi, että jos lapsi päättäisi nyt ulostautua, en jaksaisi sitä synnyttää. Polar kertoi, että touhuvaiheessa kävelyä tuli päivittäin 8-12 km, joten ei ihme, että hieman väsytti.

Lähestyvä synnytys täyttää mielen kokonaan ja mikään muu ei enää kiinnosta. Kun vielä pari viikkoa sitten to do -listat ja pihasuunnitelmat täyttivät pään, nyt miehen esittelemät terassin kaidevaihtoehdot eivät kiinnosta pätkääkään. 

Oma olo on ollut loppuun asti tosi hyvä ja siitä olen ollut kiitollinen. Olen säästynyt kivuilta ja turvotuksilta ja olen pystynyt käymään koirien kanssa lenkillä. Aika olisi käynyt todella pitkäksi, jos en olisi voinut tehdä muuta kuin lepäillä koko äitiysloman. Toivonkin, että palautuminen raskaudesta ja synnytyksestä sujuu hyvin, kun vointi on mahdollistanut liikkumisen koko raskauden ajan. 
Energiatankkaus synnytystä varten on aloitettu

Kaikki tuntuu olevan siis valmiina: itse odotan synnytystä, talo on siivottu, nurmikko itää hienosti, auto on tankattu ja keula on jo menosuuntaan. Nyt vain odotellaan, milloin vauva on valmis! Jännää!
Katajat on istutettu, lapsi voi tulla!

22.6.2017

Kesäkiireitä

Huh, kuinka aika juoksee! Eilen oli vuoden pisin päivä, nyt mennään jo auttamatta syksyä kohti. Alkukesä on hujahtanut ohi aivan käsittämättömän nopeasti. Ajattelin etukäteen, että tämä kesä voi tuntua pitkältä, koska sitähän odottavan aika yleensä on, mutta mitä vielä! Tekemistä on ollut niin paljon, ettei heinäkuun loppua ole kerennyt odottelemaan.

Keväällä odotettiin malttamattomina, että päästään viimeistelemään piha mutta äärimmäisen myöhäinen kevät viivästytti meitä. Toukokuun lopulle ajoitettu vajaan viikon pihaloman aikaan maa oli vielä osittan jäässä ja suurimmaksi osaksi lillinkiä. Kun pihan pariin on vihdoin päästy, mies on möyrinyt siellä ahkerasti. Suurimpana innoituksena taitavat olla naapurista lainatut erinäiset koneet...

Minä oon möyrinyt mukana sen, minkä maha antaa myöten. Parin päivän työputki menee yleensä aika hyvin ja oon pystynyt tekemään melko paljonkin mutta toipuminen vie sitten normaalia pidemmän aikaa. Näin äitiyslomalla ollessa olisi toki aikaa levähtää mutta mieli keksii kaikkea pientä puuhastelua. Äitiyslomahan on oivaa aikaa kantaa kiviä talon seinustoille ja pestä ikkunoita...

Oon vihdoin päässyt myös istuttamaan kasveja! Valkovuokot ja kielot löysivät paikkansa metsän reunasta ja siperiankärhöt saavat kiipeillä mäntyjä vasten. Puiden istuttamista oon odottanut kuitenkin kaikkein eniten, koska puissa kestää vuosia ennen kuin ne ovat täysikasvuisia ja näyttäviä. Puu-urakka aloitettiin hopeakuusesta ja pihalla odottaa valmiina myös kolme punakoivua, jotka tulevat osaksi tien varteen istutettavaa aidannetta. 

Nyt (kun kerrankin maltoin lopettaa puuhastelut ajoissa ja tulla sisälle) taidan lähteä syömään palan tai kaksi raparperipiirakkaa. Vaikka syksyä kohti jo mennään, niin vielä on kesä ja siitä on nautittava!

7.6.2017

Raskaana telttaretkellä - vihdoinkin Rokualla!

Nyt kun Suomen kesä näyttää vihdoin parastaan, on ihan loistava aika lähteä telttailemaan. Telttailua on turha pitää jotenkin tosi vaikiana tai haastellisena ja oikeilla varusteilla teltassa nukkuu ihan yhtä makiasti kuin omassa sängyssä. Ellei jopa paremmin, jos on ensiksi saanut vaeltaa itsensä väsyksiin.

Mä halusin lähteä vielä ennen vauvan tuloa telttailemaan monestakin syystä. Ensinnäkin siksi, että keväällä mut valtaa aina tarve päästä yöksi ulos. Toisekseen halusin päästä harjottelemaan telttailua koirien kanssa ja kolmanneksi ihan siitä syystä, että se on vielä ilman vauvaa äärimmäisen helppoa. Niinpä viime viikonloppuna pakattiin tavarat ja koirat autoon ja ajettiin vajaan tunnin matka Rokuan kansallispuistoon. Rokua on meitä lähinnä sijaitseva kansallispuisto mutta en ole koskaan käynyt kansallispuistossa, Rokuan kylpylässä vain.

Lähdettiin liikkeelle hotellin pihasta ja tavoitteena oli kävellä sen verran kuin tuntui hyvältä. Mies kantoi suurimman osan tavaroista, mulla oli pienessä repussa lähinnä kamera, vesipulloja ja vähän evästä. Enkä ois kyllä tarvinnutkaan yhtään enempää sillä Oulun tasamaastoihin tottuneena Rokuan mäet olivat melkoisia ja useamman kerran piti levähtää ettei alkanut supistelemaan. Pahimpien mäkien jäätyä taakse matkantekokin helpottui ja käveltiin aina seitsemän kilometrin päähän Pitkäjärvelle asti.


Syy, miksi Rokualla ylipäätään sijaitsee mäkiä, on jääkausi. Rokua on osa jääkauden aikana kasaantunutta harjujaksoa, jota tuuli vielä muokkasi alueen noustua merenpinnan yläpuolelle. Kun aluetta ympäröivät suuret suot, itse Rokuan alue on luonnoltaan pääasiassa kuivaa ja karua mäntykangasta pienien järvien täplittäessä maisemaa. 



Pitkäjärvellä ei meidän tullessa ollut ketään. Paikka oli tosi kiva: kerrankin nuotiopaikan vieressä oli tarpeeksi pitkä pöytä (me ollaan mestareita räjäyttämään tavarat laajalle) ja nuotiopaikalta oli mukava katsella auringon laskua järven taakse. Sytytettiin nuotio, jotta saatiin makkarat käristettyä mutta ensin piti tarkistaa, onko alueella metsäpalovaroitusta. Kuivaan kankaaseen tuli varmasti tarttuisi helposti.



Kun mahat oli saatu täyteen, oli aika pystyttää teltta. Meillä oli lainassa Fjällrävenin Akka view 2, joka on kahden hengen teltta. Vähän jännitti, kuinka sinne mahtuisi kaksi aikuista, kaksi koiraa ja maha. Lisäjännityksen yöpymiseen toi se, että koirat eivät koskaan aikaisemmin olleet teltassa. Tätähän olisi tietenkin voinut ja kannattanut harjotella jo kotona mutta eipä vaan viitsitty. Mua myös vähän mietitytti, miten löytäisin hyvän nukkuma-asennon, kun kotona miellyttävä asento vaatii tyynyjä tukemaan mahaa ja lantiota.


Mutta kaikki huolet oli taas ihan turhia. Kun päästiin telttaan, Siku alkoi nukkua lähes heti. Jetillä meni kauemmin ennen kuin se osasi rauhoittua mutta kun kerran oli rauhoituttu, niin koirat nukkuivat koko yön kiepillä miehen vieressä. Yöllä heräsin ja huomasin, että mies ja Jeti nukkuivat posket vastakkain samalla tyynyllä. Tarvittiin melko paljon itsehillintää, etten alkanut kaivamaan kameraa absidista, sen verran söpöjä olivat :) 

Mulla oli käytössä ilmatäytteinen makuualusta ja se oli tosi hyvä! Normaalilla telttapatjalla nukkumisesta ei olisi tullut mitään mutta pehmeämmällä patjalla pystyin nukkumaan parin tunnin pätkissä ja sitten piti kääntää kylkeä. Meillä on yhdistettävät makuupussit, mikä tuo tosi paljon lisätilaa eli mahan kanssa mahtui hyvin nukkumaan. Seuraava hankinta on kuitenkin jo selvillä eli koska makuupussit saa yhteen, niin nukkumamukavuutta lisäisi vielä entisestään tuplaleveä ilmatäytteinen patja.

Aamulla keiteltiin puurot kesäisen lämpöisissä olosuhteissa ja lähdettiin kohti Pookivaaraa, missä sijaitsee korkea torni, jota on käytetty metsäpalojen tähystytykseen. Ylhäältä näkyikin hyvin, että Rokuaa ympäröivät todella tasaiset alueet.





Vaikka toiselle päivälle kävelyä ei tullut kuin neljä kilometriä, alkoi mun vauhti selvästi hyytyä loppumatkasta ja koko sunnuntain tunsin kyllä kropassa, että on tullut urheiltua. On se vaan jännä, kuinka paljon tuo mun suhteellisen pieni etureppukin hidastaa vauhtia. Totesinkin miehelle, että tämä taisi olla viimeisiä aikoja raskaudesta, kun mun oli mahdollistä lähteä noinkin "pitkälle" vaellukselle. Mutta onneksi lähdettiin! Oli ihana nukkua yö ulkona, viettää aikaa rauhassa yhdessä ja nähdä jälleen yksi hieno luontokohde ihan lähellä kotia! Menkää siis ihmeessä yöksi metsään, vaikka seuraavan luonnon päivän kunniaksi! Edes raskaus ei ole mikään este :)

22.5.2017

Kevätkuulumisia

Vihdoinkin näyttää siltä, että talvi on selätetty ja kevät pääsee täyteen vauhtiin. Tämän vuoden ensimmäinen todellinen kevätviikonloppu sujuikin kevättä ihmetellessä mun vanhempien luona.

En tiedä parempaa tapaa viettää kevätiltaa, kuin istua savusaunan lempeissä löylyissä ja kuunnella lintujen elämää täynnä olevaa konserttia. Edellinen viikko oli töissä melko hektinen ja iltaisin oli vaikeuksia rauhoittua. Mutta sinne jäi perjantai-iltana savusaunan lauteille kiire ja päässä surraavat ajatukset.


Vanhempien luota löytyy paremmin mun tasoista lenkitettävää. Vaikka olenkin onnekseni päässyt jälleen lenkittämään meidän koiruuksia, niiden vauhti ja into on välillä liikaa sekä mulle että mahalle. Nukin kanssa sitä ongelmaa ei ole. Vanhalla herralla ei ole kiire mihinkään ja kesken lenkinkin voi ihan hyvin heittäytyä maahan levähtämään.

Kierros kasvihuoneella ja pihalla on pakollinen ohjelmanumero, kun keväällä käy vanhempien luona. Lauantaiaamu kuluikin kasvihuoneessa tomaatin- ja paprikantaimia hyysätessä sekä pihalla ihmetellessä kaikkia maasta puskevia kasveja. Yksi kevään kohokohdista on ihan kohta käsillä, sillä pian raparperit ovat tarpeeksi isoja piirakkaan.


Koirat seurasivat emännän esimerkkiä ja ihmettelivät tahollaan vihertävää nurmikkoa.

Siis lähietäisyydeltä ja kahden koirat voimin.