22.5.2017

Kevätkuulumisia

Vihdoinkin näyttää siltä, että talvi on selätetty ja kevät pääsee täyteen vauhtiin. Tämän vuoden ensimmäinen todellinen kevätviikonloppu sujuikin kevättä ihmetellessä mun vanhempien luona.

En tiedä parempaa tapaa viettää kevätiltaa, kuin istua savusaunan lempeissä löylyissä ja kuunnella lintujen elämää täynnä olevaa konserttia. Edellinen viikko oli töissä melko hektinen ja iltaisin oli vaikeuksia rauhoittua. Mutta sinne jäi perjantai-iltana savusaunan lauteille kiire ja päässä surraavat ajatukset.


Vanhempien luota löytyy paremmin mun tasoista lenkitettävää. Vaikka olenkin onnekseni päässyt jälleen lenkittämään meidän koiruuksia, niiden vauhti ja into on välillä liikaa sekä mulle että mahalle. Nukin kanssa sitä ongelmaa ei ole. Vanhalla herralla ei ole kiire mihinkään ja kesken lenkinkin voi ihan hyvin heittäytyä maahan levähtämään.

Kierros kasvihuoneella ja pihalla on pakollinen ohjelmanumero, kun keväällä käy vanhempien luona. Lauantaiaamu kuluikin kasvihuoneessa tomaatin- ja paprikantaimia hyysätessä sekä pihalla ihmetellessä kaikkia maasta puskevia kasveja. Yksi kevään kohokohdista on ihan kohta käsillä, sillä pian raparperit ovat tarpeeksi isoja piirakkaan.


Koirat seurasivat emännän esimerkkiä ja ihmettelivät tahollaan vihertävää nurmikkoa.

Siis lähietäisyydeltä ja kahden koirat voimin.

12.5.2017

Linturetki Liminganlahdelle

Tänään vietettiin työpaikan virkistysiltapäivää kevääseen sopivalla tavalla linturetkeillen Liminganlahdella. Ilma oli lähestulkoon keväisen lämmin, aurinko jaksoi paistaa ja ihme kyllä, lumisateeltakin vältyttiin!


Liminganlahti sijaitsee Limingan ja Lumijoen kuntien alueella, noin 35 km Oulusta etelään. Liminganlahti on matala merenlahti, jota ympäröivät avoimet rannat ja ruovikot. Linnuilla on siis aluella mainiot oltavat. Liminganlahdella tavataankin jopa 200 lintulajia, mikä on ihan huikea määrä, kun ajattelee, että Suomessa on kautta aikojen havaittu noin 470 lajia. Liminganlahdella voi siis havaita lähes puolet Suomen lintulajeista.

Meidät kuskattiin ensimmäiseksi Sannanlahden nuotiopaikalle, mistä käveltiin muutama sata metriä lintutornille. Liminganlahdella sijaitsee viisi eri lintutornia, joista suosituin on varmasti luontokeskuksen yhteydessä oleva Virkkulan lintutorni. 


Maisemat tornista ei olleet mitenkään hääppöset. Kuultiinkin myöhemmin luontokeskuksessa, että Liminganlahden tapaiset kosteikot mielletään usein kurjiksi rääseiköiksi, jotka pitäisi kuivattaa maanviljelyskäyttöön. Mutta lintuja maisemien puute ei tuntunut haittaavan, sillä veden äärellä pörräsi vaikka minkälaista höyhenpukuista.

Lintutorni ei sijaitse ihan veden äärellä, joten linnut olivat melko kaukana. Kaukoputki onkin ihan ehdoton kapistus, sillä kiikareillekin linnut olivat turhan etäällä. Kaukoputkella bongattiin muun muassa musta- ja valkovikloja, haapanoita ja jouhisorsia. Tornille saapuessa alue näyttää melko tyhjältä, vain muutamia kymmeniä lintuja siellä täällä, mutta kun kosteikkoa alkaa käymään tarkemmin läpi, huomaakin, että lintuja on jopa tuhansia.

Aina välillä tornin ohi lensi niin joutsenia kuin metsä- ja merihanhiakin. Huikein lentoesitys nähtiin, kun merikotka hätyytti satapäiset kahlaajaparvet lentoon. Parvien yläpuolella kotka heitteli voltteja ilmassa. Pienempien pelottelun jälkeen kotka kaarteli tornin yläpuolelle, jolloin sain napattua siitä kuvan. Myöhemmin huomasin, että kuvaa tsuumaamalla linnun jaloista erottuu erivärisiä renkaita. Mukana olleen asiantuntijan mukaan renkaat kertovat sen, että kotka on syntynyt Perämerellä joskus vuosina 2010-2012. Vähänkö olin intopiukeana, kun mun kuvan perusteella saatiin näinkin paljon selville tästä tietystä linnusta!


Makkaranpaiston jälkeen käytiin vielä tutustumassa Liminganlahden luontokeskukseen. Oon käynyt luontokeskuksessa ennenkin, muun muassa Lintukuvafestivaalien aikaan, joten keskuksen hieno näyttely oli jo tuttu. Luontokeskus sijaitsee peltojen keskellä mutta parhailla bongauspaikoille on ihan lyhyt matka. Itse asiassa luontokeskuksen katollakin sijaitsee tila, josta lintuja voi tiirailla joka suuntaan. Myös Virkkulan lintutorni on vain kivenheiton päässä. 



Liminganlahti on äärimmäisen helppo luontokohde ja sopii myös esimerkiksi lastenrattaiden tai pyörätuolin kanssa liikkuville. Lintuintoilijoille paikka on ihan ehdoton kohde ja tällaiselle tavallisellekin luontohörhölle paikka tarjoaa mukavasti elämyksiä. Mun 100 lintulajia -haastekin sai jälleen uusia lajeja listan jatkoksi. 

Mukava virkistyspäivä ja ulkoilma tekivät tehtävänsä ja nyt uni painaa silmiä. Siispä taidan siirtyä päivän teeman mukaisesti höyhensaarille.

8.5.2017

Lankkupöytä

Jo talon pohjapiirrustusta suunnitellessa mietittiin tarkkaan, mihin huoneeseen tulee millaisiakin huonekaluja. Ei toki vielä ulkonäöllisesti mutta kokoa ja muotoa. Melko pian huomattiin, että keittiön pöydän on oltava neliskanttinen. Normaalin mallinen kuuden hengen ruokapöytä tukkisi toisen kulkuväylän keittiöön. Pian tämän oivalluksen jälkeen todettiin, että halutaan tehdä pöytä itse. Koska eihän meillä muutakaan tekemistä ole sitten, kun talo on valmis.


Joten tänä keväänä, puolentoista vuoden asumisen jälkeen, aloitettiin vihdoin pöydän teko. Projekti oli odotellessa kerennyt kasvaa eli päätettiin tehdä samalla myös penkki. Lankut ja jalat oli sahattu valmiiksi tontilta kaadetuista puista ja ensiksi puutavara nostettiin talliin kuivumaan. Reilun kuukauden kuivumisen jälkeen lankut ja jalat lähetettiin naapurin työpaikalle höylättäväksi. Vähän meinasi naurattaa, kun ainoastaan pöytälankut tulivat höylättyinä takaisin. Höyläyksestä vastanneen tyypin mielestä jalat olivat niin hienosti harmaantuneet ettei niitä saanut höylätä. Niin, onhan se hyvä, että tuntemattomat päättää, millainen pöytä meille tulee... Lopulta puutavara jalkoihin käytiin ostamassa.

Pitkän mittailun tuloksena pöydän kooksi tuli 120 x 130 cm. Kun koko oli saatu päätettyä, aloitettiin työt. Aluksi kaikki osat hiottiin useamman kerran (käytetyt karkeudet 80, 120 ja 240) ja lankkujen kulmia pyöristettiin. Seuraavaksi tehtiin tukirimoihin reiät, joista rimat kiinnitettiin pöytälankkuihin prikoilla ja ruuveilla.

Käsittelin jalat ja tukirimat Osmocolorin lumi-värisellä puuvahalla kahdesti. Vaha oli helppo levittää vaahtomuovisienellä tasaiseksi. Pöytälankkuihin levitin sienellä kahdesti konjakin väristä vahaa ja sen jälkeen vielä kahdesti kirkasta Osmocolorin TopOilia niin ikään sienellä. Saatiin kuitenkin vinkki, että tätä työtasoille tarkoitettua TopOilia kannatta hangata kunnolla rätillä, jotta se oikiasti suojaa puuta eikä astioista jää jälkiä. Niinpä käsittelin pöytälankut vielä kahdesti ja hankasin suoja-ainetta ihan huolella. Penkki käsiteltiin samoin kuin pöytä: jalat lumella ja levy puolestaan konjakilla ja lopuksi TopOililla. Puuosien käsittely oli tosi meditatiivista hommaa ja nautin suuresti, kun sain työpäivän jälkeen mennä talliin, laittaa Brucen soimaan ja keskittyä vain puuosien vahaukseen.
Ja taustalla soi tietenkin Bruce!

Rimat kiinnitettiin ruuveilla lankkuihin. Jalat kiinnitettiin sekä liimalla että ruuveilla kuvassa näkyvällä kolmiosysteemillä. Ja kyllä tuli tukeva! Testattiin ensin myös kulmarautoja mutta niillä rakennelmasta tuli liian heppoinen. Penkkiin viritettiin kuvassa näkyvät tukipuut.
Kulmarautojen avulla lankkujen välit saatiin tasakokoisiksi

Pöydän jalkojen kiinnityssysteemi


Penkin kiinnityssysteemi

Lopuksi vielä raskain homma eli pöydän kantaminen sisälle. Ja pöydästähän tuli paljon parempi kuin uskallettiin edes haaveilla! Ensimmäinen ateria syötiin vanhan pöydän ääressä uutta ihaillen :D Erityisesti nautin siitä, että meillä on vihdoin pöytä, jonka ääreen mahtuu jopa kahdeksan ihmistä eikä pöytä silti tunnu liian isolta tai massiiviselta. Vappuna uusi pöytä sai tulikasteen, kun katettiin brunssi kuudelle hengelle: sekä ruuat että syömärit mahtuivat hyvin.


Ja kelpasipa suvun nuorimman ottaa päiväunet pöydän alla.

3.5.2017

Juhlavuoden haaste: tunnista 100 lintulajia

BirdLife Suomi heitti ilmoille niin mukavalta kuulostavan haasteen, että siihen on pakko osallistua. Tavoitteena on tunnistaa 100-vuotiaan Suomen kunniaksi 100 lintulajia. Samalla BirdLife haluaa lisätä luontotuntemusta ja innostaa ihmiset lintuharrastuksen pariin.

Innostuin linnuista opiskeluaikana, kun kävin lintujen tunnistuskurssin. Lisäksi oli mahdollista saada pari opintopistettä lisää, jos bongasi tietyn määrän lintulajeja. Siis sain opintopisteitä siitä, että liikuin luonnossa ja opettelin tunnistamaan lintuja! Aivan huippua! Retkeilin tuon kurssin aikana paljon itsekseni mutta kävin myös paikallisen lintuyhdistyksen järjestämillä retkillä, missä pyöräiltiin Oulussa merenrannan tuntumassa. Näin sain helposti opintopisteisiin vaadittavat lajit täyteen mutta opin myös konkaribongareilta tosi paljon.

Viime vuosina erityiset linturetket ovat jääneet mutta linnut kiinnittävät kyllä huomioini. Näin keväällä katse harhailee pelloille ja sulapaikkoihin etsien kevään tuomia lintuja. Isoista linnuista erityisesti joutsenten ja kurkien paluu on juhlava hetki. Peipon ja mustarastaan luritukset puolestaan tuovat kevään iloa talven jälkeen niin hiljaiseen äänimaisemaan.

BirdLifen haasteen myötä tavoitteena on bongata lintuja vähän "tavoitteellisemmin". Osan tämän vuoden havainnoista olen kirjannut lintutietopalvelu Tiiraan ja lisäksi olen osallistunut Luonnontieteellisen keskusmuseon ruokintapaikkaseurantaan. Näistä lähteistä lajeja löytyi yhteensä 25 eli neljännes tavoitteena olevista sadasta lajista. Jäljellä olevat 75 lajia kuulostaa tosi paljolta (epäilyttää, tunnistanko edes niin montaa lajia!) mutta onpahan jälleen hyvä syy lähteä ulos ja retkelle!


Haluan heittää sadan lajin haasteen teillekin! Nyt, kun muuttolintuja on jo saapunut ja uusia lajeja tulee koko ajan lisää, joka päivä voi saada jonkun uuden lajin listaan. Mikäli lajintuntemus on vähän hakusessa, kannattaa tutkailla BirdLifen paikallisosastojen järjestämiä linturetkiä. Esimerkiksi Oulussa järjestetään retkiä, joiden tavoitteena on havaita 100 lajia pelkästään Hietasaaresta. Näillä retkillä oppii nopeasti ainakin peruslajit. 

Miten on, kuulostaako 100 lajia paljolta vai ihan helpolta hommalta?

30.4.2017

Liikkumiset viimeisen kolmanneksen alussa

Viimeksi raskauden aikaisia liikkumisia raportoin maaliskuun alussa eli raskauden ollessa noin puolivälissä. Nyt kun viimeinen kolmannes on alkanut, on jälleen aika kurkata, miten liikkuminen sujuu. Nykyään raskauden vaikutuksen huomaa jo lähes aina liikkuessa: maha on tiellä ja hengästyn entistä helpommin. Eteenpäin kumartelu on hankalaa ja sängyssä kyljeltä toiselle vaihtaminen käy urheilusuorituksesta. Välillä nämä muutokset ärsyttävät, kun tahtoisin pystyä liikkumaan ja toimimaan normaalisti. 

Vaikka liikuntamäärät ovat vähentyneet ja liikunta on tosi kevyttä, liikunnan positiivinen vaikutus pääkoppaan on pysynyt entisellään: liikunnan jälkeen olo tuntuu kevyemmältä ja ahdistus omasta pallomaisesta olotilasta helpottaa. Ja olen myös tosi onnellinen, että pystyn liikkumaan edes tämän verran, sillä viime viikkojen ajan maha on kovettunut kävellessä ja yli puoli tuntia kestänyttä kävelyä on seurannut ilmeisesti liitoskipuja. Neuvolasta kehotettiin käymään lääkärin luona tarkistuttamassa, ettei mitään ennenaikaiseen synnytykseen viittaavaa löydy.

Maanantaina lääkäri antoi luvan liikkua siten, kuin tuntuu hyvältä, joten päätin kokeilla pyöräilyä. 18 km pituinen työmatka taittui kahdessa osassa ja aikaa kului yhteensä 1 h 30 min. Eli lähes tuplat, mitä normaalisti :D Auringonpaisteessa oli kiva pyöräillä eikä mahakaan protestoinut, kunhan vauhdin piti tarpeeksi alhaisena. Illalla venyttelin hetken eikä pyöräily painanut kropassa sen kummemmin.

Tiistaina mies oli reissussa, joten mulle napsahti koiranulkoilutusnakki. Käytin molempia koiria puolen tunnin kävelyillä ja ne tuntuivat rankemmilta kuin edellispäivän pyöräily. Harmittaa kyllä kovasti, etten voi kävellä koirien kanssa enempää. Varsinkin kun kevätaamut ovat aina olleet niitä vuoden lempparilenkkiaikoja.

Keskiviikkona olo oli jotenkin tosi tukala, joten tein kevyen joogan Yogaiasta, missä on jo parin viikon ajan ollut pallomahoille sopiva äitiysjooga. Tästä tunnista on tullut ehdoton suosikkini, sillä siinä ei tarvitse miettiä korvaavia liikkeitä esimerkiksi ylöspäin katsovalle koiralle. 
Maha valmiina joogaan!

Torstaina kävin Sikun kanssa puolen tunnin kävelyllä, mikä vaihteeksi tuntui mukavalta. En tiedä, johtuiko se siitä, että lainasin miehen henkselimallisia hiihtohousuja, jotka eivät todellakaan puristaneet mistään. Illalla tein vielä vartin teho flow -joogan Yogaista.

Perjantai aloitettiin salilta. Salilla puuhastelu on onneksi tuntunut vielä suhteellisen hyvältä. Olen siirtynyt jalkaliikkeissä vapaista painoista laitteisiin mutta ylävartaloa tykkään edelleen tehdä vapailla painoilla. Salitreeni on ollut koko tämän vuoden vain ylläpitävää eli lihakset ei tunnu väsyneiltä salin jälkeen ja harvoin enää tulee hikikään mutta pääkoppaan sillä on hurjan suuri vaikutus. Illalla venyttelin lyhyesti.
Taas naurattaa :)

Lauantaina aurinko paistoi niin keväisesti, että oli pakko lähteä koko perheen voimin kävelylle. Kolmeen kilometriin meni noin kolme varttia mutta olipa kiva käydä edes vähän pidemmällä!

Tänään tein vain vajaan puolen tunnin flow-joogan Yogaiasta. Huomaan, että alan vähitellen olla koukussa joogaan ja jo parin päivän tauko tuntuu kropassa. Lyhyenkin joogan jälkeen veri lähtee kiertämään ja olo helpottuu. 

Viikon liikkumiset
Pyöräilyä 18 km, 1 h 30 min
Kävelyä 7,5 km, 2h 15 min
Joogaa 3 kertaa, 1 h 10 min
Sali 1 kerta, 45 min
Venyttelyä 30 min

Tämän aamulla otetun keväisen kuvan myötä haluan toivottaa kaikille oikein iloista vappua! Syökää mahat täyteen munkkeja ja juokaa munkin edestä skumppaa!