1.9.2017

Viikon liikkumiset - kuusi viikkoa synnytyksestä

Tänään synnytyksestä on kulunut kuusi viikkoa. Oma olo alkaa univelkaa lukuunottamatta olla jo ihan mukava ja olenkin palaillut liikkumaan. Satunnaiset vaunukäppäilyt aloitin 2,5 viikkoa synnytyksen jälkeen mutta vasta pari viikkoa sitten oma olo alkoi olla niin hyvä, että pystyin tekemään vähän pidempiä lenkkejä. Kävelyn lisäksi olen uskaltanut venytellä ja joogailla kevyesti, raskaammat treenit saavat vielä odottaa.

Uusi viikko aloitettiin 7 km vaunulenkillä. Rakastan tätä vuodenaikaa, kun päivät on vielä aurinkoisia ja lämpimiä mutta syksy tuoksuu jo. Illalla vielä pikavenyttelyt pojan iltatankkauksen lomassa.

Tiistaina kävelin taas reilun 7 km lenkin. En uskalla ottaa molempia koiria vaunujen kanssa, joten ensin käyn toisen kanssa ja sitten toisen kanssa. Yksitellen vaunulenkkeily sujuu jo ihan hyvin, mitä nyt välillä täytyy loikata ojaan pyydystämään myyriä.

Imetys ja huonot nukkuma-asennot (120 cm leveä sänky on nyt virallisesti todettu liian kapeaksi meille kolmelle) ovat laittaneet kropan ja erityisesti niskat totaalijumiin. Asian korjaamiseksi ostin taas Yogaian jäsenyyden. Tähän elämäntilanteeseen sopivat erityisen hyvin lyhyet venyttelyt ja kevyet joogat. Tiistaina tein 20 minuutin niska-hartiavenyttelyn ja tuntui kuulkaas hyvältä! Tai siis ensin tuntui pahalta kun joka paikka on jumissa mutta jälkikäteen olo oli tosi hyvä. Oli myös kiva saada hetki aikaa ilman vauvaa, joka viihtyisi koko ajan sylissä.

Huonosti nukutun yön jälkeen ajattelin keskiviikkona käydä vain pikaisesti happihyppelyllä mutta ulkoilma virkisti niin, että kävelin kuitenkin 5,5 km. Jetin kanssa tutkittiin läheisen joen rantaa ja totesin, että meidän lenkkimaastoihin ei mitkään kätevät kaupunkirattaat sopisi vaan kulkupelin täytyy olla maastokelpoinen.


Torstaina oli vauvan ensiesittelyn vuoro sekä mun että miehen työpaikalla. Muut liikunnat jäi mutta vauvan kanniskelu turvakaukalossa käy treenistä, kun lihakset tuntuvat jääneen synnytysosastolle.

Syyskuu alkoi hyvin syksyisissä fiiliksissä, kun vettä satoi kaatamalla. Onneksi saatiin pojan kummitäti lenkkiseuraksi, jolloin vesisadekin unohtui. Huomattiin, että yksi oleellinen hankinta vauvaa varten oli jäänyt ostamatta. Onneksi rinkan sadesuoja toimi hyvin hätävarasadesuojana myös vaunuissa.

Olen ollut hyvin tiukka koirille, että vaunujen kanssa ei saa vetää. Nyt koulutus alkaa tuottaa tulosta. Naapurikin oli huomannut eron autolla ohi ajaessaan ja sain viestin, missä ihasteltiin, kuinka hienosti Jeti kulki hihnassa. Illalla oli taas isän ja pojn laatuaikaa ja äiti sai joogata.

Lauantaiaamu oli tarpeeksi viileä koirien vetolenkille, joten mies käytti eka koirat fatbikella ja me hoidettiin vauvan kanssa jäähdyttelylenkit. Kun poika jatkoi vielä unia vaunuissa, ehdin tehdä vartin flow-joogan. Mies ja koiratkin puuhailivat pihalla, joten sain joogailla ylhäisessä yksinäisyydessä. Luksusta!

Sunnuntai kului kaulin kädessä karjalanpiirakkatalkoissa nimiäisiä varten. Illalla miesosasto otti unet ja mä sain taas joogata hetken ihan rauhassa. Siihen olikin hyvä lopettaa tämä viikko!

Viikon liikkumiset
Kävelyä 30,5 km, 6h 45 min
Venyttelyä 25 min
Joogaa 1 h 
Päivittäin lantionpohjatreeniä

Kiva liikuntaviikko siis takana. Mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa kaikille. Muistakaa nauttia näistä kauniista syyspäivistä :)

21.8.2017

Vastasyntynyt ja koirat

Ennen vauvan syntymää monet tutut pohtivat, mitenköhän koirat ottavat uuden tukokkaan vastaan. Mä olin melko varma, että tiiän, miten karvaveljet suhtautuu vauvaan ja aika tarkalleen niin kävikin kuin etukäteen ajattelin.

Meiän koirat on äärimmäisen ihmisrakkaita: ne tykkää kaikista ikään ja kokoon katsomatta. Siku tottui jo ihan pennusta asti pieneen vauvaan, sillä samaan aikaan kun Siku tuli meille, sukuun syntyi vauva. Jeti puolestaan ei ole ihan pientä koskaan tavannut.

Vähän isompiin vauvoihin ja taaperoihin koirat ovat tottuneet. On ollut jännä huomata, että vaikka molemmat koirat välillä kaahottaa ilman korvia ja ymmärrystä ja vieraita vasten hypitään ihan liian innokkaasti, niin jotenkin ne osaava varoa pieniä ihmisiä. Naama kyllä nuollaan ja takapuoli haistellaan (erityisesti jos vaipasta lähtee mukavat tuoksut) mutta päälle ei rynnätä eikä vasten hypitä.

Ensimmäiset hajut vauvasta koirat saivat kun mies kävi sairaalasta lenkittämässä ja seurustelemassa koirien kanssa. Vauvan kotiuduttua koirat saivat tulla haistelemaan. Miehen piti tosissaan pidellä koiria, niin paljon niitä kiinnosti turvakaukalossa tuhiseva käärö. Yllättäen Jeti oli karvakaksikosta rauhallisempi: se haisteli vauvan ja sen jälkeen istui kaukalon viereen. Siku puolestaan olisi halunnut tutkia vauvan perinpohjaisesti mutta koska Sikulla on tapana tökkiä ja töniä kuonolla, piti varoa ettei vauvaan satu. Ainut yllätys koirien käyttäytymisessä on ollut se, että Jeti, joka yleensä nuolee kaikkien kasvot, korvat ja takapuolet (tosi kivaa, jos kylään tulee vähemmän tuttuja vieraita) ei ole nuollut vauvaa. Siku puolestaan ei ensimmäisinä päivinä muuta olisi tehnytkään. 

Alkuun Siku tuli sohvalle ihmettelemään imetystä mutta parissa päivässä koirat tottuivat uuteen perheenjäseneeseen. Nykyään vauva kiinnostaa lähinnä aamuisin häkistä tultaessa, jolloin koirat ensimmäisenä etsivät vauvan.

Vauva puolestaan ei vielä sano koirista mitään mutta selvästikin koiraihminen on kasvamassa. Märän kuonon tökkäys päässä ei aiheuta itkua ja paras itkun hiljentäjä on koirien ulvonta: huuto hiljenee, silmät aukeavat ja pieni mies kuuntelee tarkasti. Mutta eikös se niin ole, että vauva rauhottuu niihin ääniin, jotka ovat tuttuja jo kohdusta :)
Koirien iltavillikään ei häiritse unia

17.8.2017

Uusi elämä


Kun kesän kuumimmat päivät koittivat, syntyi meidän poika. Tämä uusi elämä on pistänyt vanhempiensakin elämän uusiksi.

Poika tuli maailmaan melko reippaasti, mistä olen kyllä kiitollinen. Jätän mieluusti kokematta sellaiset kolmen vuorokauden synnytykset. Synnytyksen jälkeen päästiin perhehuoneeseen, joten mieskin sai olla yötä sairaalassa. Tämä oli ihan huippu juttu, sillä juuri yöt olivat alkuun vaikeinta aikaa. Muutenkin oli ihanaa, että tuore isä pääsi heti alusta asti vauvan hoitoon täysillä mukaan. Ja kyllähän osastolla kelpasi olla: ruokaa tuli muutaman tunnin välein, nappia painamalla sai apua eikä tarvinnut huolehtia muusta kuin vauvasta. Vaikka olen monesti kritisoinut julkista terveydenhuoltoa, niin sairaalassa kaikki toimi hienosti. Mies kävi ostamassa henkilökunnalle kiitokseksi mansikoita, kun kotiinlähdön aika tuli.

Ja se kotielämä... Vaikka olin henkisesti varautunut siihen, että lapsi muuttaa meidän elämää, en kuitenkaan osannut varautua siihen, kuinka suuri muutos onkaan ollut - erityisesti henkisellä tasolla. En ole ikinä ollut vauvaihmisiä vaan olen ollut sitä mieltä, että lapset on kivoja sitten, kun ne vähän kasvaa ja niiden kanssa voi kommunikoida ja leikkiä. Mutta näköjään luonto hoitaa niin, että oma vauva on ihana, ihmeellinen ja hurmaava. Kaikin puolin täydellinen siis!

Yllätyksenä on tullut myös se, kuinka kauan synnytyksestä toipuminen kestää ja kuinka kivuliasta se on ollut. Raskaus meni ihan älyttömän helposti ja hyvin (kävin tunnin kävelyllä vielä samana päivänä, kun synnytys käynnistyi) ja kun synnytyskin oli helpompi kuin etukäteen oletin (lue pelkäsin) niin ajattelin, että se oli sitten siinä. Mutta kyllä toipuminen on ollut pahin vaihe. Voiton puolella kuitenkin ollaan jo ja vihdoin pääsin 2,5 viikon tauon jälkeen kävelylle. En muista, millon (jos milloinkaan) kävely olisi aiheuttanut niin onnellisen olon.

Nyt on jälleen aika palata ihastelemaan, kuinka ihana lapsi me tehtiinkään!

Koko talven sinua kannoin
kesä toi sinut maailmaan.
Kuten elämän sinulle annoin,
niin sinusta elämän saan.
Sinun käsistäs empimättä,
otan vastaan kohtalon.
Oi hentoa kättä,
miten voimallinen se on!

17.7.2017

Vauvantarvikkeiden hinnat

Vauvaa varten tarvittavien tuotteiden ympärillä pyörii melkoiset markkinat. Me päätettiin heti raskauden alussa, että ipana pärjää ihan hyvin käytetylläkin tavaralla. Tämä perusteltiin sillä, että tuntuu hullulta sijoittaa paljon rahaa tavaraan, jota tarvii hyvin lyhyen ajan. Lisäksi kierrätys on ekologisempaa kuin uuden tuottaminen ja ostaminen. Itseäni pelotti myös uusissa tavaroista (esim. vaunuista) mahdollisesti löytyvät kemikaalit. Järkeilin, että vanhemmista tavaroista myrkyt ovat kerenneet haihtua jo moneen kertaan.
Villasukkalähetys miehen mummolta

Näin ensikertalaisena oltiin melko pihalla siitä, minkälaisia ominaisuuksia tarvitaan eri vehkeiltä ja mitä mikäkin nimitys tarkoittaa. Esimerkiksi vaunujen heittoaisa sai miettimään, miksi vauva pitäisi singota ilmalennolle? Muutenkin vaunujen ominaisuuksien lukeminen aiheutti päänsäryn, ihan sama kuin lukisi listaa auton varustelutasosta. Siispä tärkeimpien ostosten kohdalla (vaunut ja turvakaukalo) marssittiin lastentarvikeliikkeeseen kyselemään, valittiin paras ja sitten etsittiin sama tuote Torista käytettynä. Vaunuissa päädyttiin useamman vuoden vanhoihin Emmaljungiin ja turvakaukalo on vajaan vuoden käytössä ollut Maxi-Cosi ja siihen Easy-Fix-jalusta.

Vaatteiden osalta on päästy todella helpolla, sillä miehen suvussa on kiertänyt jo useamman vuoden ajan vauvanvaatepaketti, jolla pitäisi pärjätä ainakin alkuun oikein hyvin. Kasvatin pakettia omalta osaltani ostamalla kaksi haalaria yöpuvuksi.

Ekologisuuden nimissä haluaisin käyttää pääasiassa kestovaippoja. Ostin tutulta 30 vaipan paketin, joka sisälsi useamman kokoisia vaippoja, imuja ja likaisten vaippojen säilytyspussin. Lisäksi ostin kirpparilta vielä muutaman pienen vaipan. Nyt kaapissa odottaa yhteensä 11 ihan pientä kestovaippaa ja niillä mennään niin kauan kuin puhtaita vaippoja ja vanhempien jaksamista riittää. Jos jompikumpi loppuu, siirrytään kertakäyttöisiin vaippoihin.

Kuitenkin halusin ostaa tiettyjä juttuja ihan uutena. Porin villasta ja peitteestä tilattiin villapatja ja -peitto. Ei kemikaaleja eikä muovia vaan aitoja luonnonmateriaaleja. Ja lisäksi Suomessa tehtyjä! Tilattiin muuten villapeitto myös itselle enkä vaihda sitä enää ikinä koskaan muovista valmistettuun peittoon.

Uutena ostettiin myös Tulan Free-To-Grow-kantoreppu. Uuteen päädyttiin siksi, että tämä malli tuli myyntiin keväällä eikä sitä siis ollut saatavilla käytettynä. Kyseinen malli haluttiin, koska siinä pystyy kantamaan ihan pientäkin vauvaa ilman lisäosia.

Muita hankittuja tykötarpeita ovat Lifefactoryn lasinen tuttipullo, harsot sekä lakanat ja pussilakana. Muuten kaikki tarvittava saatiin joko äitiyspakkauksen mukana tai ihanilta ystäviltä baby shower -lahjaksi. Lisäksi amme, vaipanvaihtoalusta ja sitteri saatiin ilmaiseksi.

Emmaljungan vaunut 340 € käytettynä Torista
Turvakaukalo ja jalusta 230,00 € käytettynä Torista
Brion pinnasänky 10,00 € käytettynä Torista
Vaatteet 19,00 € (lähes kaikki saatu sukulaisilta ja tuttavilta käytettyinä sekä äitiyspakkauksesta)
Kestovaipat (34 kpl) ja muut tykötarpeet 57,90 € käytettynä
Villapeitto, -patja ja patjan villainen suojus 202,50 € (löysin 10 %:n alennuskoodin, oikea hinta siis hieman kalliimpi)
Kantoreppu 117,00 €
Tuttipullo 18,90 €
Harsot 24,85 €
Lakanat 10,00 €
Pussilakana 36,95 € (piti saada Muumia)

Yhteensä rahaa on siis ennen vauvan syntymää palanut 1067,10 €. Äkkiseltään kuulostaa ihan hirmuiselta rahamäärältä mutta toisaalta oltaisiin voitu käyttää vieläkin enemmän. Pelkästään uudet vaunut maksavat tonnin, joten ehkä me on sittenkin päästy melko vähällä. Mielenkiintoista nähdä, puuttuuko meiltä jotain oleellista vai ollaanko ostettu jotain ihan turhaa!
Mikäli vauvalle ei kelpaa, niin Siku kyllä huolii!

14.7.2017

Äitiyslomalaisen ajatuksia

Äitiyslomaa on nyt takana kuukauden verran ja laskettu aika lähestyy. On ollut jännä huomata, kuinka oma mieli virittäytyy vähitellen vauvan tuloon. Ensimmäiset lomaviikot touhusin aamusta iltaan. Oli ehdottoman tärkeää saada nurmikko itämään, puut kasvamaan, terassit öljyttyä ja kivetys saumattua ennen ihmislapsen saapumista. Sadepäivinä siivosin maanisella vimmalla. Eihän vauva voi tulla jos pölyjä ei ole pyyhitty ja piha ei ole tiptop kunnossa!
Toripolliisi valvoo, ettei lomallakaan turhia vetelehditä

Nyt pahin puuhailuinto on onneksi laantunut ja mielikin jo rauhoittunut. Uskon, että tämä rauhoitumisvaihe ennen synnytystä on tarpeen. Totesinkin miehelle erään touhuvimmapäivän päätteeksi, että jos lapsi päättäisi nyt ulostautua, en jaksaisi sitä synnyttää. Polar kertoi, että touhuvaiheessa kävelyä tuli päivittäin 8-12 km, joten ei ihme, että hieman väsytti.

Lähestyvä synnytys täyttää mielen kokonaan ja mikään muu ei enää kiinnosta. Kun vielä pari viikkoa sitten to do -listat ja pihasuunnitelmat täyttivät pään, nyt miehen esittelemät terassin kaidevaihtoehdot eivät kiinnosta pätkääkään. 

Oma olo on ollut loppuun asti tosi hyvä ja siitä olen ollut kiitollinen. Olen säästynyt kivuilta ja turvotuksilta ja olen pystynyt käymään koirien kanssa lenkillä. Aika olisi käynyt todella pitkäksi, jos en olisi voinut tehdä muuta kuin lepäillä koko äitiysloman. Toivonkin, että palautuminen raskaudesta ja synnytyksestä sujuu hyvin, kun vointi on mahdollistanut liikkumisen koko raskauden ajan. 
Energiatankkaus synnytystä varten on aloitettu

Kaikki tuntuu olevan siis valmiina: itse odotan synnytystä, talo on siivottu, nurmikko itää hienosti, auto on tankattu ja keula on jo menosuuntaan. Nyt vain odotellaan, milloin vauva on valmis! Jännää!
Katajat on istutettu, lapsi voi tulla!